Pienet hapot seikkailupuistosta

26.8.2013

Käytiin viikonloppuna rimpuilemassa eräässä seikkailupuistossa. Kyseessä on puihin rakennettu kiipeily- ja rimpuiluratasetti, jossa valittavia eritasoisia ratoja on useampiakin. Alkuajatus tämmöisestä turisteille rakennetusta kyhäelmästä oli hieman nihkeä, koska kiivetään kuitenkin ihan keskenämme (silloin kun satutaan kiipeämään), ja kaapit on täynnä valjasta, jääruuvia, vastaavaa via ferrata -settiä ja muuta kallista mutta ah niin mukavaa kilkettä. Ei varsinaisesti tarvita ohjaajaa joka pukee valjaatkin päälle, joten puiston pukeutumispalvelu hieman hymyilytti. Nappasin vielä hyllystä vihreän Petzlin kypärän katsoakseni onkohan jotain tuotekehitystä viime vuosina tapahtunut ? Hyvin nopeasti mua sitten opastettiin ettei se kiipeilykypärä mahdu mulle. Joo ei varmasti mahdu, koska mun 7-vuotiaalla on samanlainen.

Ratoja oli ihan lapsille, muutamia hauskoja mutta läpikäveltäviä aikuisille ja sitten sport, jossa sai jo vähän pinnistää. Ei ehditty menemään sitä rataa loppuun asti, koska pöytävaraus ei odota.. Seuraavalla kerralla sitten.

Aloituspisteisiin oli erilaisia nousuja. Tässä yksi.

Matkalta löytyi kaikenlaista värpäkettä.

Hinataan ylitysväline lähemmäs, pylly laudalle ja menoksi!

Skeittilauta ja jäkittävä synttärisankari.

Vaijeriliukuja oli jokaisella radalla. Päätepiste näkyy vaivoin.

Mitähän tästä tulee...

Hyvä tuli (kädet sinne puuhun, pöljä).

Sisäreisitreeni.

Välillä liu'utaan kelkalla.

Olisikohan tämä pisin liuku ? Jotain 200  metriä.

Auton yli liukuessa saa aikaan hyviä ilmeitä!

Vielä näkyy sininen piste, loppua ei näy!

 Ja sitten sport! Aloitusseinä on kiipeilyotteilla. Jos joku haluaa kiivetä väriä, sekin onnistuu. Tyydyttiin jotenkin rämpimään ylös, toisten tullessa samaa reittiä alas. Ensimmäinen setti kertoo mistä tässä radassa on kyse. Tässähän meinaa apina väsyä! Toki välissä pitää kilkutella itseään vaijerista irti ja stopparin toiselle puolelle, ja jos siinä ei ensimmäisellä, kolmannella tai viidennelläkään onnistu, alkaa veekäyrä vähän nousemaan. Omissa kamoissa on se hyvä, että ne saa aina auki ja aina kiinni.

Heiluvaa verkkoa ylämäkeen (käsiin sattuu au au).

Yltää yltää !


Hyvin menee, ylämäkeen tämäkin. Tällä korkeudella puut jo huojuvat.

Liaaniliuku ja meille exit. Ruoka on kohta valmis.

Varusteet on sellaiset, ettei käytettävän lukitussysteemin kanssa ole mahdollista pudota. Näistä aukeaa kerrallaan vain toinen. Haittapuolena on se, että yleensä värkit toimivat oikein kivasti, mutta välillä eivät. Ainakaan oma hermo ei kestä sitä ettei itseään saa klipattua joka kerralla halutulla tavalla, vaan pitää asetella ja nakuttaa uudelleen ja uudelleen, eikä se vaan nappaa vaijerista kiinni. Tällaisessa turistipaikassa idioottivarma lukitusmekanismi on varmasti paikallaan, mutta omaan selkärankaan on kyllä melkoisen hyvin iskostunut se, että kerrallaan avataan vain yksi ja aina ollaan vaijerissa toisella kiinni.


Vaikka alkuun oltiin vähän epäröiviä, oli puistossa varsin mukavasti tekemistä sellaisellekin joka tykkää kiivetä "oikeesti". Vietettiin puistossa noin kolme tuntia, jonka aikana mentiin kolme rataa. Vaikka porukkaa tuntuikin olevan paljon, se hävisi metsän uumeniin eikä missään tarvinnut jonotella. Riisumispalvelu toimi myös lopussa. Kannattaa kokeilla !

Mikä? Atreenalin Seikkailupuisto
Missä? Rauha, Lappeenranta
Muuta? Paljon venäläisiä.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Proudly designed by | mlekoshiPlayground |