Koskenlaskua Ruunaalla

12.8.2013

Ensimmäisen kerran tutustuttiin koskenlaskuun Pienen Karhunkierroksen varrella, kun laskettiin Jyrävältä rajalle. Hieno kokemus, vaikkakin kyseessä oli kaupallinen opastettu lasku. Siihen nähden etten pidä vedestä oikeastaan muuten kuin juotuna ja suihkussa, tämä koskenlaskuhomma on kyllä mukavaa puuhaa. Myös 6-vuotiaan tytön mielestä se oli niin hauskaa, että otettiin laskut tänä kesänä uudestaan. Paikaksi valikoitui Ruunaa, joka oli sopivasti melkein kotimatkan varrella ja alueena kokonaan uusi tuttavuus.

Viimeisellä parilla reissulla meillä on ollut miehen kanssa toimiva työnjako. Leidit reissaa ja ukko varailee kotoa(töistä)käsin majoituksia ja muuta tarpeellista. Varsinkin lapsen kanssa reissatessa on aivan mahdotonta tehdä päivän tarkkuudella huone- ja muita varauksia ja nauttia vielä leppoisasta aikatauluttomasta lomailusta. Niinpä tälläkin kertaa ilmoitettiin Ranualta miehelle että halutaan Ruunaalle majoitus+koskenlasku, ja sitä saatiin. Hieman avonaisempien toiveiden esittämisestä olen jo jotain oppinut. Edeltävän kesän reissulla tilasin mieheltä majoituksen maksimissaan 400 kilometrin päähän Rovaniemeltä, etelän suuntaan. Saatiin vastauksena osoite ja maininta siitä, että reitti sisältää vesistönylityksen. Ajatti meidät Hailuotoon, pkele..!

Ruunaan reissu oli kotimatkan varrella Hetta-Ketomellan vaellukselta palatessa. Meille varatun majoituksen palvelutiskiltä oli seuraavalle päivälle helposti saatavilla vain perinteisellä puuveneellä tehtäviä laskuja. Kumiveneellä lasku houkutteli enemmän, mutta oma olo oli nestehukasta johtuen vielä aika heikko. Ei huvittanut lähteä etsimään toimijaa jolla on vielä seuraavalle päivälle tilaa kahdelle kumiveneessä, joten sopeuduttiin ajatukseen moottoriavusteisesta laskusta. Vähän turhan turistimeininkiähän se mun makuun on, mutta sillä mentiin.

Vene ja turistimassa.


Pientä pulputusta


Vähän kuohuja



Ihanainen Neitikoski


Virtaa virtaa

Tasaista virtaa


Matkalla myös kastuttiin, kokonaan!

Muutaman kosken jälkeen oli ruokailu. Hyvä ruokailu olikin! Tällä toimijalla oli koskireitin varrella suurehko mökki, jossa oli tarjolla salaatteja, piirakoita, lohta ja perinteistä pannukahvia kuivakakkuineen nuotion äärellä nautittuna. Tässä vaiheessa reissua ruoka alkoi mullekin maistua, nam.

Keli suosi ja reissu oli ihan kokeilemisen arvoinen, mutta oltiin tytön kanssa yhtä mieltä siitä, että moottoriavusteiset värkit jätetään jatkossa väliin. Melominen on se juttu. Harkintaan menee koskien uusintalasku jollakin toisella tyylillä. Ruunaan maisemat olivat myös sen verran mukavia, että 31 kilometrin Koskikierros tulee kävelylistalle tulevaisuudessa. Ehkä sitten kun Lappiin ei ehdi mutta jonnekin luontoon tekee mieli.. Ja suuremmat massat ovat jo reitiltä hävinneet.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

by mlekoshi