Mäkiä Jotunheimenissa

3.7.2013

Jotunheimen, tuo ihanuus! Täällä pääsee ylämäkien makuun, taatusti.

Tie Spiterstulenille oli mielenkiintoinen. Kapea, mutkainen, paikoin jyrkkä, siltojen rakenne hieman vinkeä. Kai niissä on jonain vuonna harrastettu lujuuslaskentaa.. Lisäksi tiellä oli vanhoja tuttuja kieltämättä uudessa ympäristössä.

Muu?

Tarkoituksena oli huiputtaa Galdhøpiggen (2469m) ja Glittertinden (2465m) mikäli sää ja fiilis ovat suotuisat. Ensimmäisenä päivänä leiriydyttiin Spiterstulenilta muutama kilometri eteenpäin. Vaikka rinkan pakkaaminen onkin melko tuttua, tulee ensimmäisenä päivänä pakattua aina vähän jotenkin sinnepäin, varsinkin kun siirtymää oli vain pienen pieni kilometri tai pari. Taakka jaettiin niin, että ukko kantaa teltan ja mulle tulee enemmän ruokaa. Jossain vaiheessa mies siirsi mun rinkkaa hieman ja huomasi sen olevan huomattavan painava omaansa nähden. Se olikin painavampi. Meillä rouva saa kantaa tavaraa ihan reilusti (kiva kiitos!) mutta painavampi rinkka ei miehiselle itsetunnolle enää sopinut. Ensimmäisellä telttapaikalla sitten tasattiin ja alettiin pohtia seuraavien päivien ohjelmaa.

Sääennuste lupasi seuraavalle päivälle hyvää, joten päätettiin katsoa tilannetta vielä aamulla ja hilpasta ylös jos olosuhteet näyttää hyvältä. Ja nehän näytti! Aurinkoa, aurinkoa aina vaan!

Menossa ylös. Teltta tuolla jossain.


Matkalla lampaita ja jokakesäinen lumi.


Huipulla aivan loistava sää ja mielettömät näkymät!

Huipulla oli pieni kahvila, josta olisi voinut ostaa käteisellä esimerkiksi juotavaa. Kortti ei yllättäen käynyt, joten kokikset jäi tällä kerralla välistä. Seuraavalla reissulla ollaan rahapolitiikan suhteen tiedostavampia. Mitään järkeähän limpparin ostamisessa vuoren huipulta ei ole, mutta..


Juomatäydennystä alastulomatkalla.


Illalla palkinnoksi minttukaakaot.

Huiputusreissulla käytiin siis mitä mainioimmassa säässä! Samanlaista unelmakeliä ei loppureissu tarjonnutkaan, joten oli selvästi hyvä päätös huiputtaa Galdhøpiggen heti toisena päivänä. Kieltämättä tuntui hieman koomiselta olla kolmannen päivän aamuna vielä kivenheiton päässä autosta, mutta joskus näinkin. Ensimmäisenä päivänä pistettiin siis vain leiri pystyyn, toisena päivänä huiputettiin Galdhøpiggen ja palattiin samaan leiriin, ja kolmannen päivän aamuna lähdettiin vasta ihan oikeasti kävelemään. 


Helpoksi tehty tämä kävely ?


Kesti pieni hetki ymmärtää mikä tässä kuvassa on vialla..


Näitä oli PALJON!


Sympaattinen kukka, enkä edes pidä kukista.

Tavoitteena on, että jokaisella reissulla kokeillaan jotain uutta ruokaa. Tällä reissulla kokeilulistalla oli Kukkoa viinissä. Viininä Le Petit Longue-Dog, muovipullo 0,75 litraa. Osa menee pataan ja osa häviää muuten vaan.. Ohje tulossa myöhemmin. Hyvä ja erilainen ruoka, suosittelen kokeilemaan! Viinikin on muovipullosta huolimatta oikein hyvä. Kotiolosuhteissa tämä viini jää usein valitsematta, sillä muovipulloa ei saa ilmattua. Retkiolosuhteisiin mitä loistavin valinta!


Tulossa Kukkoa viinissä ja sen viini.


Reissukokeilu 2: Tortillat Gjendebussa.

Yksi lounastauoista pidettiin Gjendebussa. Tauon jälkeen alkoikin melkoinen ylämäki! Paikoin samanlaista oli Italiassa, erona vaan se että silloin mentiin via ferrata -reiteillä asianmukaisilla varusteilla. Jyrkän nousun jälkeen oli luvassa perussettiä, pientä nousua nousun perään ja välillä vähän laskua. Viimeinen lasku Memurubulle oli aika jyrkkä ja ilmava, niin ilmava että meitä vastaan tuli eräs herra joka ei ollut uskaltanut mennä siitä alas. Yritettiin suostutella herraa meidän matkaan, koska kiertotie oli aika pitkä ja kello jo paljon. Hetken verran herra mukana kävelikin, mutta päätyi kuitenkin kääntymään vielä kerran takaisin ja tekemään reilun kiertolenkin alamäen pelossa. Kieltämättä mäki ja maisemat olivat melkoiset, joten on helppo ymmärtää jonkun korkeanpaikankammoisen haluavan vaihtaa reittiä.


Via Ferrataa ilman välineitä.



Mäki voitettu.


Memurubu. Tuosta oikealta mennään alas.


Jotunheimen Sunny Beach.

Viimeinen yö vietettiin Glitterheimin nurkilla. Ennen kyseistä hotellikompleksia on muutamia telttapaikkoja. Aika niukasti, mutta on. Aamulla katsastettiin sää ja päätettiin jättää huiputus väliin ja kävellä Glittertindin ohi eteläreittiä. Suttuinen keli ei luvannut hyvää. Valittu reitti osoittautui paikoin hyvinkin kivikkoiseksi.


Jos mä nukun vielä hetken, jooko?


Jatkuu ja jatkuu ja jatkuu..


Viimein päästiin kivikosta takaisin autolle. Hyvä reissu, tänne vielä ehdottomasti uudestaan!


Reitti: Spiterstulen - Gjendebu - Memurubu - Glitterheim - Spiterstulen.

Kartta: Jotunheimen Turkart 1:50 000 (Aust & Vest)

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Proudly designed by | mlekoshiPlayground |