Kesäreissu Haltille

6.7.2013

Retkeilyssä ja vaeltamisessa tuntuu olevan olemassa jonkinlainen ääneenlausumaton Suomen peruskohteiden lista. Listan kohteissa jokaisen itseään kunnioittavan vaeltajan vaan jostain syystä pitää käydä. Ainakin viisikymppiset herrat tuntuvat mielellään kertoilevan puolitosissaan tarinoita niistä ja näistä kohteista joissa nuoruuden huippukunnoissaan ovat käyneet -ja juoksisivat toki samat reitit läpi vieläkin jos vain viitsisivät. Auta armias jos et niissä kohteissa ole käynyt niin ethän sitten tiedä retkeilystä yhtikäs mitään!

Näihin puolipakollisiin kohteisiin tuntuu Suomessa lukeutuvan ainakin Karhunkierros, UKK-puisto, Hetta-Pallas, Koli sekä Halti. Jaa miksi niin? No emmäävaantiedä. Mitään suurta hinkua esimerkiksi Haltille ei ole koskaan ollut. Se ei vaan ole ollut erityisen houkutteleva kohde, mutta mitään suurta syytä ei kyllä löydy. Ehkä ennen Haltia on eteen tullut vähän isompia mäkiä, vaativampia maastoja ja henkeäsalpaavia maisemia, joten Haltille ei siksi ole ollut hinkua. Onhan se toki Suomen korkein kohta, ja ehdottomasti näkemisen arvoinen.

Kilpisjärvi-Halti -reitti on suuntaansa noin 55km pitkä ja hyvin suosittu. Matkalla näkyi kaikenlaisia rinkkapalloja ja erilaisia retkeilytyylejä -kumisaapastelijat ja juoksutrikoosuorittajat samoilla poluilla. Itselle ei tulisi mieleenkään lähteä reissuun esimerkiksi ilman telttaa ja luottaa siihen että tupiin kyllä järjestyy tilaa teltattomalle kulkijalle. Sopu sijaa antaa eikä ketään jätetä räntäsateeseen ulos, mutta.. Noh, tälle reitille mahtuu kaikenlaisia kulkijoita. Itsehän kannoin Kilpisjärveltä tytölle matkamuistoksi ostettua valkoista pehmolelupöllöä mukana koko matkan.


Pöllö Haltin huipulla.

Kelit olivat melko vaihtelevia. Huipulla ei näkynyt juuri mitään, joten hienot maisemat täytyy käydä katsomassa toisella kerralla. Pohjoismaiden huipuista ainoastaan Norja on tarjonnut loistavaa huiputussäätä, mutta muuten mäet ovat olleet harmaan mössön peitossa. Uusintareissuja on siis luvassa muitakin..


Loistokeli ja kompassi on pop.

Huiputus tehtiin päiväreissuna Pihtsusjärveltä. Haltin tuvalle pysähdyttiin alastullessa syömään, ja tämä tupa olikin oletuksen mukaisesti aika täysi. Lounaalle sinne kalastusporukoiden sekaan kuitenkin mahtui. Palattiin toiseksi yöksi Pihtsuksen mukaviin maisemiin.


Teltalle kiviä.


Juomatäydennystä.


Aamupalojen parhaimmistoa!

Paluureitti on identtinen, joten samaa polkua vaan tallaten takaisin. Tällä kertaa kelit olivat suotuisampia ja Pihtsusköngäskin näyttäytyi erittäin kauniina.






Kirkasta vettä Kuonjarjoella.

Kuonjarjoella testattiin taas teltan veden- ja tuulenpitävyyttä. Vaikka Black Diamondin Firstlight, tuo keltainen paholainen, onkin ollut mukana muutamilla reissuilla, ei se kuitenkaan ole joutunut todelliseen tuulitestiin. Haltin reissulla saatiin kuitenkin sen verran normaalia kovempaa tuulta että tuo 1,5 kilon möntti piti ihan tosissaan ankkuroida kiinni jotta uni tuli. Vettäkin tuo tuntuu kestävän yksikerrosteltaksi ihan hyvin. Pahimmilla sateilla teltta on päästänyt läpi muutaman tipan sieltä ja toisen täältä, muttei kuitenkaan fuskaa mistään solkenaan. Musta naamalle tippuvat yksittäisetkin tipat ovat melko epämiellyttäviä, joten tämä teltta on käytössä vain silloin kun varusteita ei ole mahdollista jakaa. Hyvä teltta se on silti.

Reissun jälkeen tehtiin pieni automatka jäämerelle. Norjan maisemat ovat vaan niin mielettömiä..!



Illalla kesän ensimmäinen terassivisiitti ja paikallislehtien lukua. Kyllä nukutti yöllä.



Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

by mlekoshi