Herajärven kierros juosten aka Vaarojen maraton

28.7.2013

Tämän vuoden osallistuminen Vaarojen maratonille ei ole enää mahdollista, sillä paikat ovat täynnä. Onneksi. Yhtenä vuonna lenkki tuli kuitenkin juostua. Tuo kyseinen pätkä oli ollut mielessä jo useamman vuoden, mutta aina jollakin tekosyyllä olin onnistunut luistamaan siitä. Eräänä vuonna piti ilmoittautua sinne ennen vaellusreissua mutta kiireessä unohtui, ja kun päästiin takaisin Suomeen, oli osallistujamäärä täynnä. Sitä edeltävänä kesänä oli mukamas liian kuuma treenata, kun viikkotolkulla piti lämpöä +30asteessa. Sitä ennen ei ollut juoksukaveria. Seliseli. Lopulta oli pakko ilmoittautua sinne ajoissa jottei taas löytyisi tekosyitä. Jälkikäteen muistin mainita miehellekin että ainiin, ilmoitin myös sut joten alahan treenata..

Vaarojen maraton noudattaa pääpiirteissään herajärven kierros-retkeilyreittiä. Kyseessä on siis maastomaraton metsässä, poluilla, kolin vaaroilla. Tämä maratonin ominaispiirteisiin kuuluu teknisyys ja rankkuus. Selvemmin ilmaistuna teknisyys tarkoittaa kivikkoista, juurakkoista ja soista maastoa. Rankkuus sitä että ylämäkiä on paljon, ja kivikkoinen ja soinen maa on raskas juosta. Esimerkiksi maratonin viimeinen kaksi kilometriä on jyrkkää ylämäkeä. Sitä ennen on toki muutama muukin ylämäki - ja alamäki. Viime vuonna järjästäjä varoitteli maaston olevan erityisen kosteaa = rankkaa siksi, että koko kesän oli satanut vettä. Kenkien ja sukkien lisäksi myös lahkeet rapaantuvat. Eikös tämä kuulostakin mitä parhaimmalta ensimaratonilta?

Rapaa todellakin oli! Oli kivikkoista polkua, oli juurakkoista polkua, oli pitkospuuta ja vähän hiekkatietä. Oli märkää suolöllöä ja joka suuntaan lipsuvaa savimönjää. Oli muutamia erilaisia vesistön ylityksiä, joista yksi vetolautalla tai soutuveneellä. Viimeisellä vesipisteellä jossain 32 kilometrin kohdalla juomareppua täyttäessäni kaadoin vettä myös kenkään. Oli ylämäkiä, rankkoja ylämäkiä ja viimeisen kahden kilometrin loput-mehut-irti-ylämäki. Jonkinlaista energiavajetta oli kehittynyt, sillä snickersin mussutus oli aika raivokasta viimeisen ylämäkiosuuden alkaessa.

Tavoite ensimaratonilla oli päästä maaliin ja se tehtiin. Välissä ehdittiin katsella maisemia, jutella juoksukavereiden kanssa ja katsella vähän lisää maisemia. Saman vuoden juoksulenkkejä oli takana alle kymmenen joista maastojuoksuja pari, ja vaikutti siltä että enemmänkin olisi voinut juosta. Maraton on aina lokakuussa joten treenausaikaa samana vuonna kyllä on, melkein yhtä paljon kuin tekosyitä. Olin tyytyväinen päästessäni maaliin ja linkutin onnellisena kotiin.

Viime vuoden maratonista on hyvä pätkä täällä.

Jos intoa riittää, niin tarjolla on myös ultramatka 86km.


Matka alkaa viimeisessä lähdössä, sillä meillä ei ollut tavoiteaikaa.


Välillä katsellaan maisemia. Oli jonkinlainen nousu tässäkin.


Välillä mennään myös alas.


Rapaa riittää.



Ihan karsee rääkki! Ens vuonna uudestaan!

2 kommenttia :

  1. Aika saavutus! Mikä oli aika?

    -M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan karsee! :D Päälle seittemän tunnin meni reilusti. Oltiin tuloslistalla jossain häntäpäässä, mutta oltiinpa listalla kuitenkin. Seuraavalle kerralle täytyy ottaa tavoiteaika ja vaikka treenatakin vähän.. Nyt ei järin tullut juostua ennen maratonia. Järkevää? Ei.

      Poista

Proudly designed by | mlekoshiPlayground |