Muuta Lappiin, siellä on tilaa!

23.8.2017

Ollaan yritetty noin vuoden verran löytää paikkaa pohjoisesta. Puoli vuotta on ollut kevyempää netin selailua, ja viimeisin puoli vuotta ollaan yritetty tosissaan etsiä. Ihmisistä noin 97% on ollut todella mukavia ja ystävällisiä. Joidenkin asiointitapa on vaan hieman erikoinen.


Näin etenevät maakaupat Lapissa:

Selaa etuovea, oikotietä ja toria puoli vuotta, ja totea ettei siellä myydä juuri mitään. Missä se asunto- ja tonttikauppa sitten käy? Lähikaupan ilmoitustaululla, sanottiin. Etsi joku kiva paikka ja pyri hivuttamalla omistajan juttusille. Laita rivi-ilmoitus paikallislehteen. Naurattaako?

Katso myös metsähallituksen ja kuntien tontit. Niille ei välttämättä kerrota sijaintia, kokoa eikä hintaa. Voit soittaa perään (ei vastata), laittaa sähköpostia (vastataan jos jaksetaan), käydä toimistolla (On niille hinnat. No mitkä? Jäi epäselväksi).

Huutele facebookissa. Ostetaan maata tai pieni mökki! Ei kaikki ihmiset käytä internetiä.

Vie ostoilmoituksia lähikauppojen ilmoitustauluille (ihan oikeasti). Jos olet onnekas, joku ihana paikallinen vie sen sinne puolestasi, jottei sun tarvitse ajaa tuhatta kilsaa per suunta.

Laita ostoilmoitus paikallislehteen. Näitä ovat esim. laajalevikkinen Luoteis-Lappi, Inarilainen ja mitä niitä nyt on.

Laita toinen.

Kokeile vielä Lapin Kansa.


Jos haluat ostaa maapalan tai mökin Muoniosta, puhelin soi ja tätä tulee:

Mulla on sellanen tontti tuolla x-järven rannalla.
Okei, kiva. Missä siellä?
Een mä nyt tarkkaan tiedä, siellä tien päässä oikialla.
Oisko jokin osoite tai kiinteistötunnus..?
Ei nyt ole.
Mitähän kokoa se mahtaa olla?
Ei nyt tuu mieleen.. Se on semmonen reilu.
Just niin, onko sille hintaa mietitty?
30 000 euroa.

Toista noin 10 kertaa erilaisten setien kanssa. Halutut tiedot ovat sijainti, koko ja hinta. Vain kaksi voit valita. Yleisimmin on summittainen sijainti ja koko muttei hintaa. On myös niitä, joista on hinta ja sijainti (ei kokoa) tai koko ja hinta (sijainti epäselvä).

Aina kaikki tiedot eivät osu. Ostetaan Muoniosta tarkoittaa joidenkin mielestä sitä, että tarjota voi ihan hyvin Enontekiöltä, Kittilästä ja Kolarista. Etäisyyshaitari on semmonen 100 kilsaa suuntaansa. Ei paha.

Sijainnin lisäksi myös myytävä asia ei aina osu. Ostetaan 1-5 ha maata tai pieni mökki saa aikaan seuraavanlaisia tarjouksia:

Olisi 8000m2 tontti, jossa on sellanen halli.
Ai mikä halli?
Kalankasvattamo.

Kiinnostaisiko 40 hehtaaria kaavoitettua maata, noin 40 mökkipaikkaa. Hinta 350 tuhatta, ei pilkota.
Yeah right, kiinnostaa!

Mites ois leirikeskus, 60 vuodepaikkaa?
Aivan heti.


Paikallisilla on taikasanoja, joilla tontin tai mökin hinta pompsahtaa vähintään +25 000 euroa. Näitä ovat lohi ja Pallas näkyy. Lohi ei kiinnosta tippaakaan (onko niistä kännäävistä kalastajista haittaa?) ja Pallas on usein varjo siellä 50 kilsan päässä. Kyllä siitä kannattaa maksaa. Myös Olos näkyy on suuri myyntivaltti. Sympaattisin löytyy tästä: Hyvin jäkälää aidan sisällä.

Jos haluaa ongelmia, niin niitähän löytyy:
Tontti on oikeastaan dementoituneen isän nimissä, mutta kyllä sen voi myydä.
Meitä on kaksi veljestä omistamassa. Onko veli myös myymässä? Ei ole ollut puhetta.
Tässä on tämmönen perikunta, meitä on aika monta, mutta kyllä tämä ihan oikiasti myydään.

Löydettiin myös jokunen oikeasti hyvällä paikalla oleva tontti, josta haluttiin jo keskustella kaupoista ja hinnasta. Myyjä oli sitä mieltä, että hänen myymänsä tontti on meille liian kallis, mutta sen hintaa ei kyllä kerrottu. Mielelläni ajan 1000 kilsaa/suunta katsomaan onnettoman lappalaisukon tonttia, jos se todellisuudessa haluaa vaan juttuseuraa ja kohteen kelle vittuilla. Ei mua kiinnosta mitä kukakin omistaa, ellei se ole myynnissä. Ei ns. tee vaikutusta.


Hinnoittelu tuntuu muutenkin olevan vaikeaa, ja onhan se. Usein jäi tunne, että halutaan vaan kokeilla irtoisko etelän asukilta paljon helppoa rahaa. Hehtaarin tontti 40 kilsan päässä kylältä ilman mitään liittymiä (sähkö, vesi, viemäri, tie) voi olla pyynniltään 50 000 euroa. Samalla suunnalla on ainakin kolme hehtaarin länttiä myynnissä, kaikki samaa höpöhintaa. Myynnissä ne ovat toki olleet pitkään, jännä juttu.

Joidenkin paikkojen hintapyyntö on vuodelta kaheksanviis, kun ei vielä ollut lamaa ja firmat käyttivät jotain käsittämättömiä summia isoihin edustuslinnoihin. Niiden aika meni jo, mutta saahan sitä vielä haaveilla. Vuodesta 1985 on kuitenkin vasta reipas 30 vuotta aikaa.

Suorimmat ehdotukset ovat olleet tätä: Mulla on pieni talo, paljonkos olit ajatellut maksaa siitä, paljon sulla on rahaa?
Noh, on meillä toki jokin budjetti, mutta vähän riippuu siitäkin mitä olisi tarjolla.. Umpihomeinen talo vs. hyväkuntoinen hirsitalo on hinnassa vähän erilaisia. Tai pelkkä tontti.


Aina tiedot eivät ihan pidä paikkaansa. Tässä pari esimerkkiä:

Joskus oli myynnissä maapala 10km Äkäslompolosta pohjoiseen Kolarin kunnassa. 10km Äkäslompolosta pohjoiseen on Muoniota. Oikeasti tontti oli Hannukaisen kaivosalueen vieressä, joka on 10 kilsaa luoteeseen. Onhan se Hannukainen vähän huono myyntivaltti, mutta sijainti yleensä tulee ilmi ennen kauppoja kuitenkin.

Mökki on päättyvän tien päässä, ei läpiajoliikennettä.
..paitsi että siinä on tierasite seuraavalle tontille. Tiedän, koska sitä tonttia on tarjottu mulle.

Sähkö maksaa noin 30 000e.
..kysyin sähkölaitokselta, ja sähkö maksaa 100 000e.

Tie perille.
..mutta sitä ei voi ajaa, kun on niin huonossa kunnossa.

Voit rakentaa tähän mitä haluat.
..joo rakennusvalvonta oli kuule ihan samaa mieltä!

Tätä pitäisi jonkin verran laittaa, jotta tässä voi asua.
Ei. Tämä pitäisi polttaa, koska on aivan ilmiselvää, että rakennus on terveydelle vaarallinen ja saattaa romahtaa esim. nyt. Kalma, sädesieni ja niiden kaverit asuvat täällä.



---

Tämä perustuu tositarinoihin, enkä käyttänyt edes värikynää. Jatko-osa "Näin sain varattua itselleni tontin Lapista - vai sainko" on tulossa myöhemmin. En tiedä vielä kuinka se päättyy.

Treriksröset-Gappo-Pältsa-Kilpisjärvi lapsen kanssa

15.8.2017

Käytiin taas kerran Kilpisjärvellä. Jokin mua vetää paikassa puoleensa, vaikka matka on pitkä. Viime kerralla hiihtelin keväthangilla yksin, mutta tälle reissulle otin mukaan tyttären. 11-vuotias on mankunut Lappiin koko vuoden, eikä automatka haittaa (kiitos tubettajien). Siispä lapsi on käynyt tänä vuonna sekä Hetta-Pallaksella että nyt Kilpisjärven maastoissa. Mikä olikaan tuomio? Tää on paljon parempaa kuin metsä. Loistavaa.



Reittisuunnitelmana oli laivamatka retkeilykeskuksen rannasta kolmen valtakunnan rajapyykin suuntaan, ja tavoitteena kävellä tuvalta toiselle. Matkalle osuvat Kuohkimajärvi, Golda, Gappo, Pältsa ja taas Kuohkimajärvi. Reitti on kiva rengas ja sen varrella on muutamia mukavia nähtävyyksiä. Norjan tupien avain oli mukana, kuten myös teltta kaikkine majoittumisvälineineen. Varsinkin viimeinen pätkä Pältsalta on pitkä ja pomppuinen, joten ajattelin yöpyä välillä teltassa. Se ei sopinut tyttärelle, joka halusi telttailemaan tuvan pihaan. Tuvilla oli paljon suomalaisia ryhmiä jotka valtasivat kokonaisia tupiakin, mutta mahduttiin halutessamme sekaan. Aina on vaihtoehto yöpyä teltassa jos porukkaa on paljon. Pältsalla saatiin nukkua kahdestaan.



Lapsen kanssa vaeltaminen on musta jo niin normaalia touhua, etten oikein keksi siitä mitään erityistä sanottavaa. Tämä lapsi tallaa siinä missä aikuinenkin, kiukuttelee nälkäisenä siinä missä minäkin ja hoitaa retkeilyyn kuuluvia askareita silloin kun huvittaa. Tauot käytetään sarvien etsimiseen tai muuhun loikkimiseen. Viimeisimmän, pitkän pätkän pelastus oli Pältsan tuvalta löytynyt suomenkielinen Aku Ankka, jota lukemalla aamupalaa upposi normaalia enemmän. Ylämäessä ja pitkänä päivänä tarvitaan energiaa. Suomalaisissa lapsi aiheuttaa aina vähän keskustelua, mutta esimerkiksi Gapon tuvalla oli norjalainen seurue jossa oli kuusi 1-14 -vuotiasta lasta. Siinä ei ole mitään ihmeellistä. Suomalaiset voisivat rohkaistua hieman.


Kokonaisuudessaan retkeen meillä meni kuusi päivää ja viisi yötä. Matkat hoidettiin Kilpikseltä mennen ja tullen laivalla, koska huvitti. Laiva voi sesonkeina olla täysi, ja vaeltajille voi olla parempi yrittää mahtua iltapäivän ja illan laivaan. Aamupäivän laiva on usein täysi päiväretkeilijöistä. Reissulla pidettiin myös yksi välipäivä, koska huvitti. Tämä ehkä kuvastaa mun nykyistä retkeilyä aika paljon: Teen mikä itsestä tuntuu parhaalta ja heivaan suunnitelmat mäkeen. Välipäivä jos huvittaa, laiva jos huvittaa. 35 kilsaa etenemistä jos huvittaa. Yleensä yksin matka vaan jatkuu ja jatkuu.. Lapsen kanssa käveltiin sellaisia reilun kympin päivämatkoja, joka oli melko sopiva.

Reittikuvaukset:
Laiva-Kuohkimajärvi: Helppoa hiekkatietä. Nähtävyydet: Kolmen valtakunnan raja.

Kuohkimajärvi-Golda: Helppoa polkua, lyhyt matka.

Golda-Gappo: Ensin suo-osuus, jossa pitkoksia helpottamassa kulkua. Sitten tiukahko nousu ylemmäs, jonka jälkeen pieni silta puron yli ja jonkin matkaa helppoa polkua. Loppumatka pomppuisaa ja kivikkoista polkua. Välillä on pari hyvää puropaikkaa lounastauolle. Vesi oli sopivalla tasolla joten ylitys tuvan lähellä oli helppo, mutta alas ei kannata katsoa. Vesi tuvalle haetaan kaukana alhaalla olevasta purosta. Tuvan lähellä olevasta lammesta ei saa juoda. Nähtävyydet: Barras.

Gappo-Pältsa: Polku seuraa koko matkalla mönkijäuraa ja menee harjun päällä. Puro halkaisee harjun kerran, joten se on ainut paikka vesitäydennykselle ja lounastauolle, ellei halua kipittää ylimääräisiä. Nähtävyydet: Harjupolku on jo sellaisenaan kaunis. Pältsan tuvalla on sauna ja tuvan lähellä vesiputous.


Pältsa-Treriksröset: Tiukka nousu tunturiin. Monta nousua ja monta laskua. Reitti on alkumatkaa lukuunottamatta sama myös talviretkeilijöille, joten reitti on merkitty korkein ristiviitoin. Viimeiset kolme kilometriä alamäkeä. Kyltit väittävät matkan olevan 14km, mutta varaudu lukemaan 17.


Keltainen piste alhaalla on se varsinainen raja, Treriksröset. Oikealla on Suomi, edessä Norja ja kuvauspaikkana Ruotsi. Kastuttiin hieman tuosta usvaisesta sadepilvestä, muttei pahasti.

Vinkit lasten kanssa retkeilyyn:
1. Paljon naposteltavaa, jotka lapsi voi ohjatusti valita itse
2. Katso että lapsi juo tarpeeksi. Meillä kulkee mukana mehutiivistettä, joka lisää juomista
3. Valmistaudu auttamaan kamojen kanssa tilanteen mukaan (pitkät päivät tai pitkät nousut)
4. Pienikin ylitys voi olla lapselle iso asia. Opeta kahlauksen perusteet pienessäkin purossa
5. Rohkeasti sinne vain jos retkeily lasta kiinnostaa. Palkinnoksi vaelluksen jälkeen esim. jättipitsa


by mlekoshi