Ihana Hetta-Pallas

11.7.2017

Hetasta Pallakselle menevä vaellusreitti on suosittu. Syy on selvä, sillä maisemat ovat kerrassaan upeat! Avotunturi on se, mistä mä tykkään. Hetasta Pallakselle on matkaa noin 55 kilometriä. Tällä kerralla aloitettiin Pallaksen päästä ja mukana oli kaksi aikuista, 11-vuotias lapsi ja neljä koiraa.

Kun aloittaa Pallakselta, pääsee nousemaan suoraan avotunturiin. Ei metsää, ei venekyytejä, ei hienojen maisemien odottamista. Välillä kun muistaa vilkaista taakse, maisemat ovat heti siinä. Elämä on lyhyt, aloita Pallakselta.


Ollaan käyty lasten kanssa täällä kolme kertaa. Aina on ollut vähän ryttyjä matkassa, mutta tällä kerralla kaikki meni oikein hyvin. Mua ei rytyt oikeastaan haittaa. Pääasia on että lähdetään, ja matkalla tehdään sitten mitä tehdään. Nyt piti soveltaa koirien kanssa, koska kahdella alkoi juoksut ja uroskoirahan tykkäsi siitä erityisen paljon.

Reitillä oli tosi paljon koiria. Oli hiljaisia koiria, oli jatkuvasti haukkuvia koiria, oli myös irtokoiria. Meillä uroskoira otti tosi pahasti kierrosta juoksuisista nartuista, enkä jaksa sitä vöyhkäämistä yhtään. Ei varmaan jaksa muutkaan. Nämä ovat hiljaisia koiria, joten eivät hauku juuri koskaan, mutta uroksesta tulee todella levoton jos on juoksuisia narttuja. Päätettiin parin päivän jälkeen jakautua oman sekä muiden rauhan vuoksi eri porukoihin, ja lähdin juoksuisten narttujen kanssa takaisin Pallakselle. Mies, lapsi ja kaksi koiraa jatkoivat matkaa, ja sovittiin tapaaminen parin päivän päähän Ketomellan parkkipaikalle. Sen jälkeen kaikki koirat olivat rauhallisia.


Hetta-Pallas on suosittu vaellusreitti, ja kun väkimäärä lisääntyy, lisääntyvät myös ongelmat. Joku kertoi vaihtaneensa paikkaa jatkuvasti haukkuvien koirien vuoksi, osa ei jaksa Hannukurun hotellimeininkiä, ripariryhmiä ja äänekkäitä porukoita. Mullekin on reitillä huudettu TERVETULOA HANNUKURUUN! Kiitos kiitos, se taisikin olla kilometri seuraavaan paikkaan..

Jos vaeltaa tällä reitillä, on hyväksyttävä se, että muita ihmisiä on paljon eikä rauhallista telttapaikkaa välttämättä löydä. Poluille suuretkin ihmismäärät katoavat, joten kävellessä on rauhallista.


Koirien lisäksi reitillä oli muutamia lapsia. Meillä päivämatkat olivat siinä 10 kilometrin luokkaa, lapsi kantoi itse omat tavaransa ja näytti viihtyvän hyvin. Mun vinkit lasten kanssa retkeilyyn on seuraavat:

  • Kävelyn ajaksi keksejä, patukoita, naposteltavaa PALJON
  • Illaksi aina jälkiruoka: letut, suklaamousse, keksit kermavaahdolla ja hillolla
  • Illaksi joku puuha: sarjakuvia, värityskirja tms.

Pursotettava kermavaahto ja hillopurkki on ihan ehdottomat. Vaahtoa voi laittaa kekseille ja kaakaoon, hilloa taasen keksien lisäksi muroihin ja puuroon. Purkeista tulee vähän painoa mutta sitäkin enemmän iloa.

Koska meitä oli aika paljon, otettiin mukaan kaksi telttaa. Meillä ei ole mitään superisoa telttaa johon mahtuisi mukavasti kolme henkeä ja kaikki koirat. Lapselle oli ok nukkua omassa teltassa, kunhan sinne tulee mukaan turvakoira. Aikuisten teltassa oli kolme koiraa absidissa ja lapsella yksi koira teltassa sisällä. Lapsi kantoi telttansa, alustansa, makuupussinsa, vaatteensa, välipalapatukkansa ja aku ankkansa itse. Painoa lapsen repussa oli ekana päivänä 7 kiloa. Punnitsin repun kotona ja painossa saattaa olla mukana ne vaatteet, jotka lapsella oli kävellessä päällä. Reppua kevennettiin sitä mukaa, kun muihin reppuihin tuli tilaa (eli syötiin). Myös koirille siirrettiin tavaroita kannettavaksi.

Hetta-Pallas soveltuu hyvin lapsiperheille. Tupia on tasaisesti ja paljon, välimatkat ovat maltillisia, maisemat hienoja ja polku helpohkoa mutta vaihtelevaa. Sanoinko jo näistä maisemista?


Koirat ovat nyt olleet aika monella vaelluksella mukana. Osa koirista on oppinut retkeilyyn liittyvät asiat helposti, osalla on vielä tekemistä. Koirissa on erilaisia luonteita, ja ne ovat hyviä eri asioissa. Kaksi erottuu joukosta, nimittäin Brikka ja Nasu. Sydänvikainen Brikkis oli mukana nyt ensimmäistä kertaa, ja se on oikein hyvä ja vaivaton koira retkellä. Ei sinkoile, kävelee rauhallisesti, kantaa reppunsa ja illalla sopeutuu siihen, mitä on. Nasu on samanlainen, helppo ja vaivaton. Kraflalla on hirveä meno päällä, ja se alkaa käydä hermoon. Tuutikilla tuntuu olevan aina jotain vaivaa (hiertymiä, ei jaksa, pitkän päivän jälkeen saattaa linkuttaa) ja eniten vaatimuksia petipaikan ja muiden suhteen. Se ei ole kovin hyvä yhdistelmä retkeilyssä.

Koirilla oli tällä reissulla erilaisia tehtäviä. Tuutikki sai kevyitä tavaroita kannettavakseen, joten se oli roskis, ja kuvan Brikkis herkkukoira. Sillä oli kaikki keksit. Brikkis oli tottumattomin reppuun, joten sille piti aina näyttää mitä reppuun on menossa ja mitä sieltä otetaan pois; lusikka, maitojauhe, nappulapussi. Kaikkea jännää rapinaa!


Auto meillä odotti Pallaksen parkkipaikalla, ja kävin myöhemmin noukkimassa lopun porukan Ketomellasta. Hetan venekyydit ja viimeinen metsäpätkä ei kuulemma kiinnostanut. Jäi siis vielä jotain seuraavallekin kerralle.

Aikaisemmat Hetta-Pallasta koskevat tekstit löydät täältä:

Hetasta Pallakselle ja takaisin, 110km

Hetta-Ketomella lapsen kanssa

Kävelin Hetta-Pallaksen kokonaan myös vuonna 2016, mutten tainnut kirjoittaa siitä. Kirjoitin kyllä retkiherkuista, ja 5 helppoa vinkkiä löydät täältä: 5 helppoa retkiherkkua

Tunturimummot on parhaita

19.6.2017

Tiedättekö tunturimummot? Sellaiset 60+ rouvat, jotka muina naisina kipittävät pitkin tuntureita ja tietävät vaeltamisesta enemmän kuin muut yhteensä. Mä olen onnistunut tapaamaan muutamia erityisen osaavia, sydämellisiä ja karismaattisia rouvia.

Kuvituksena viime kesän Kalottireitillä tapaamani Margareta. Rouva on malliesimerkki tunturimummosta. Tämä sympaattinen mummeli on äärimmäisen osaava ja sydämellinen ihminen, ja sen lisäksi pukeutuu Arcteryxiin, on grammannut reppunsa perusteellisesti ja kulkee yksin kairassa.


Tunturimummot, ne on oikeasti aivan parhaita.

Tunturimummo tietää vaeltamisesta ja luonnosta kaiken, muttei erityisesti tuo osaamistaan esille. Tunturimummo hoitaa hommansa hiljaisesti, ei päde eikä räksytä, mutta neuvoo kyllä jos kysytään. Jos mummo tietää jonkin erityisen hyvän tavan, hän saattaa hienovaraisesti vinkata siitä muille. Mummo kertoo kuinka itse toimii, muttei tuputa neuvojaan eikä kerro ehdottomia totuuksia. Tunturimummo ei tuomitse eikä tuhahtele, jos vastaantulijan tavat ovatkin hieman omasta poikkeavat.

Tunturimummo antaa kaikkien retkeillä tavallaan, eikä ole ylimielinen. Et koskaan näe tunturimummon pyörittelevän silmiään toisille, mutta sen sijaan mummo saattaa miettiä, kuinka voisi itse auttaa muita.

Tunturimummo menee minne haluaa, ja antaa muiden mennä minne he haluavat. Jos kysyt reitistä, saat kyllä vastauksen. Todella perusteellisen. Aito tunturimummo ei arvostele toisten reittivalintoja, vaan antaa ihmisten itse ymmärtää, mikä kannattaa ja mikä ei. Päätöksen tueksi mummo tarjoaa kaiken tietämyksen, mikä hänellä on.


Tunturimummo luottaa toisten tapaan tehdä asiat. Mummo ei ole olkasi takana kyttäämässä osaatko varmasti tehdä asiat hänen hyväksymällään tavalla. Mummo ei kävele ylitsesi eikä säntää varaustuvan puolelta autiotupaan mättämään puita kamiinaan. Mummo tietää, että autiotuvalla ihmiset osaavat itse päättää missä lämpötilassa haluavat nukkua. Kun mummo tulee tupaan, mukana saapuu ämpärikaupalla hyvää mieltä.

Jos et tiedä jotain, tunturimummo ei julista kovaan ääneen tietämättömyyttäsi. Jos et tiedä mistä juuri tällä telttapaikalla vettä haetaan, mummo näyttää sen sinulle. Et koskaan kuule tunturimummon nostavan itseään jalustalle siksi, että sattuu tietämään juuri tämän kolkan vesipaikan ja sinä vielä et.

Jos tunturimummo on äreä, mummo ei tiuski muille eikä lyttää toisia. Mummo ehkä syö ja menee maate, eikä pura omaa kiukkuaan muihin. En ole koskaan nähnyt äreää tunturimummoa. Hiljaisia kylläkin.


Tunturimummo ei tunne omistavansa kairaa. Mummo tietää, että kaikilla on yhtäläinen oikeus kulkea ja majoittua. Mummo ei mene kyselemään muilta, että "mitäs sinä täällä teet", mutta saattaa kysäistä onko reissu mennyt hyvin. Mummo tarjoaa sympatiaa, muttei viisastele jos matkalla on sattunut kummia.

Tunturimummot ovat liikkuneet alueella aina. Tunturimummo ei rehentele eikä paukuttele henkseleitä sillä, että on kävellyt täällä 30 vuotta. Tunturimummo vain jatkaa kävelyään ja hymyilee mennessään.

Musta tuntuu, että meillä kaikilla olisi paljon opittavaa näiltä kairojen todellisilta sankareilta.

---

Facebookissa on ryhmä Retkimummot, jonne kaikki retkeilevät teini-iän jo hetki sitten ohittaneet naiset ovat tervetulleita!
by mlekoshi