Tunturimummot on parhaita

19.6.2017

Tiedättekö tunturimummot? Sellaiset 60+ rouvat, jotka muina naisina kipittävät pitkin tuntureita ja tietävät vaeltamisesta enemmän kuin muut yhteensä. Mä olen onnistunut tapaamaan muutamia erityisen osaavia, sydämellisiä ja karismaattisia rouvia.

Kuvituksena viime kesän Kalottireitillä tapaamani Margareta. Rouva on malliesimerkki tunturimummosta. Tämä sympaattinen mummeli on äärimmäisen osaava ja sydämellinen ihminen, ja sen lisäksi pukeutuu Arcteryxiin, on grammannut reppunsa perusteellisesti ja kulkee yksin kairassa.


Tunturimummot, ne on oikeasti aivan parhaita.

Tunturimummo tietää vaeltamisesta ja luonnosta kaiken, muttei erityisesti tuo osaamistaan esille. Tunturimummo hoitaa hommansa hiljaisesti, ei päde eikä räksytä, mutta neuvoo kyllä jos kysytään. Jos mummo tietää jonkin erityisen hyvän tavan, hän saattaa hienovaraisesti vinkata siitä muille. Mummo kertoo kuinka itse toimii, muttei tuputa neuvojaan eikä kerro ehdottomia totuuksia. Tunturimummo ei tuomitse eikä tuhahtele, jos vastaantulijan tavat ovatkin hieman omasta poikkeavat.

Tunturimummo antaa kaikkien retkeillä tavallaan, eikä ole ylimielinen. Et koskaan näe tunturimummon pyörittelevän silmiään toisille, mutta sen sijaan mummo saattaa miettiä, kuinka voisi itse auttaa muita.

Tunturimummo menee minne haluaa, ja antaa muiden mennä minne he haluavat. Jos kysyt reitistä, saat kyllä vastauksen. Todella perusteellisen. Aito tunturimummo ei arvostele toisten reittivalintoja, vaan antaa ihmisten itse ymmärtää, mikä kannattaa ja mikä ei. Päätöksen tueksi mummo tarjoaa kaiken tietämyksen, mikä hänellä on.


Tunturimummo luottaa toisten tapaan tehdä asiat. Mummo ei ole olkasi takana kyttäämässä osaatko varmasti tehdä asiat hänen hyväksymällään tavalla. Mummo ei kävele ylitsesi eikä säntää varaustuvan puolelta autiotupaan mättämään puita kamiinaan. Mummo tietää, että autiotuvalla ihmiset osaavat itse päättää missä lämpötilassa haluavat nukkua. Kun mummo tulee tupaan, mukana saapuu ämpärikaupalla hyvää mieltä.

Jos et tiedä jotain, tunturimummo ei julista kovaan ääneen tietämättömyyttäsi. Jos et tiedä mistä juuri tällä telttapaikalla vettä haetaan, mummo näyttää sen sinulle. Et koskaan kuule tunturimummon nostavan itseään jalustalle siksi, että sattuu tietämään juuri tämän kolkan vesipaikan ja sinä vielä et.

Jos tunturimummo on äreä, mummo ei tiuski muille eikä lyttää toisia. Mummo ehkä syö ja menee maate, eikä pura omaa kiukkuaan muihin. En ole koskaan nähnyt äreää tunturimummoa. Hiljaisia kylläkin.


Tunturimummo ei tunne omistavansa kairaa. Mummo tietää, että kaikilla on yhtäläinen oikeus kulkea ja majoittua. Mummo ei mene kyselemään muilta, että "mitäs sinä täällä teet", mutta saattaa kysäistä onko reissu mennyt hyvin. Mummo tarjoaa sympatiaa, muttei viisastele jos matkalla on sattunut kummia.

Tunturimummot ovat liikkuneet alueella aina. Tunturimummo ei rehentele eikä paukuttele henkseleitä sillä, että on kävellyt täällä 30 vuotta. Tunturimummo vain jatkaa kävelyään ja hymyilee mennessään.

Musta tuntuu, että meillä kaikilla olisi paljon opittavaa näiltä kairojen todellisilta sankareilta.

---

Facebookissa on ryhmä Retkimummot, jonne kaikki retkeilevät teini-iän jo hetki sitten ohittaneet naiset ovat tervetulleita!

Keväinen puuha: koiran madottaminen

9.6.2017

Koirien madotus on taas ajankohtaista. Sitä varten olisi hyvä tietää, paljonko koirat painavat. Mitään hienoja eläinlääkärivaakoja meillä ei ole, joten koirat punnitaan tavallisella vaa'alla. Näin se käy:

Kannetaan vaaka tarhaan, ja odotellaan hetki.


Rapsutellaan hieman muiden tutustuessa laitteeseen.


Hei äläpä karkaa!


Otetaan lievästi tilanteeseen tyytymätön koira syliin. Mikä tahansa tyyli käy. Vaa'alle, hop.


Yritetään saada lukema selville.


Ahaa, siis joku vielä kuvaa tän?


Kiitetään urheaa mallikoiraa vuolaasti, mutta silti se ottaa vähän nokkiinsa.


Korjataan itsetuntovahingot pienellä herkulla.

Sitten suoritetaan miinuslaskut ja haetaan koirille matolääkkeet apteekista. Säännöllisesti meillekin tarjotaan Axiluria, jossa on sama vaikuttava aine kuin huskyja tappavassa Nemavetissä. Haluan että kaikki koiraa pienempi kuolee, mutta koira itse ei.

Koiraa löytyy meiltä yhteensä 80 kiloa, joten pari pakettia lääkkeitä kuitenkin menee. Lisäkkeenä tarjotaan alennusjauhelihaa, josta pyöritellään palleroita.


Matolääketartar maistuu kaikille hyvin, mutta on pidettävä huoli että jokainen saa oman määränsä lääkkeitä, eikä kaverin pihviin kosketa.


Se onnistuu parhaiten pitämällä kidasta hieman kiinni ja nokkaa ylöspäin.


Jos jotain vahingossakin tippuisi, on seuraava nenä kärppänä paikalla.


Sitten odotellaan mahdollisia suikeroita, joten tänä viikonloppuna meillä tutkitaan koiranpaskaa suurella tarkkuudella.

Lue myös vaelluksesta koirien kanssa: 420 kilometriä patikkaa.

Koirien mehujää: Hellekesän herkku.


Hyvää viikonloppua!

by mlekoshi